Raitoja, raitoja!

Nerokkailla raitalangoilla saa helposti ja hauskasti neulottua tasaraitasukat ilman langan vaihtoja. Raitalangan voi myös yhdistää yksivärisen sukkalangan kanssa. Ihastu suunnittelukilpailun upeisiin sukkamalleihin ja neulo omat raitasukat!

Sateenkaari piilosilla

”Hieman ujot sukkaraidat” -sukkien suunnittelija Minna Keinänen, 50, neuloo näppäimistön naputtamisen vastapainoksi ja maailmaa parantaakseen.
”Tätä kilpailua ennen en ollut koskaan suunnitellut sukkia. Innostuin raitalangasta niin paljon, että päätin osallistua kilpailuun kolmella eri sukkamallilla.

Tällä kertaa annoin langan päättää värit. Sateenkaarilangassa hauskaa on se, että vasta neulomisen edetessä näkee, miten eriväriset raidat asettuvat. Se tekee neulomisesta koukuttavaa.

Innostuin aikuisena uudestaan käsitöistä. Perheemme oli mummon villasukkien varassa, joten ajattelin, että minunkin on osattava. Ja osasinhan minä.

Minulle neulominen on rauhan hetki päivässä. Saan olla omien ajatusteni kanssa. Maailma paranee kovasti sukkia neuloessa.

Tykkään antaa sukkia lahjaksi. Yritän aina vaivihkaa udella tutuilta kengänkokoa tai lempiväriä, mutta usein jään kiinni juonittelusta. On ihana ajatus, että nyt joku muukin kokee saman tekemisen ilon minun suunnittelemistani sukista.”

Kukkivat raidat

Numeroita työkseen laskeva Hanne-Mari Rautio, 57, nauttii harharetkistä luovuuden maailmaan.
”Tyttäreni halusi ruususukat, joten suunnittelin hänelle sellaiset. Samalla mietin, miten niistä tulisi vielä paremmat. Tuntui, että jotain puuttui. Raitasukkakilpailu inspiroi yhdistämään malliin raitalankaa. Lankahyllyllä käteeni osui Ruusutarha-niminen lanka. Nyt sukat ovat täydelliset!

Kymmenen vuotta sitten neuloin ensimmäiset kirjosukat. Alku ei ollut helppo ja ensikokeilut lensivät päin seinää. Silloin en edes tiennyt, mikä on lankadominanssi. Sitkeästi jaksoin silti yrittää ja kuinka ollakaan, nykyään teen pääasiassa kirjoneuleita. Matkan varrella olen opetellut monenlaisia tekniikoita.

Neuleita suunnitellessani etsin kuvia, haen inspiraatiota ja tutkin värejä. Arvostan sitä, miltä hyvä lanka tuntuu. Nykyään osaan ottaa langanjuoksut huomioon ja tiedän, miten sukasta saa napakan. Välillä teen muiden suunnittelijoiden malleja, joista saan ahaa-elämyksiä.

Minulla on orpo olo, jos en neulo. Kudin kuuluu käteeni, ja käsillä tekeminen rentouttaa. Äitini puolen suvussa on paljon kädentaitajia. Aiemmin koin, että olen suvun mustalammas. Nyt ymmärrän, etten ehkä olekaan niin kaukana heistä.”

Sattuman sukat

Jutta Mannisen, 38, sormet hamuavat jo seuraavaa käsityötä, vaikka edellinen olisi vielä kesken.
”Sain ensimmäiset puikot jo lapsena. Neulon aina, kun on aikaa: käsityö sylissä rauhoittaa. Juuri nyt työn alla on kolme villapaitaa, neljä sukkaparia ja viltti.

Usein alan vain neuloa ja katson, mitä siitä syntyy. Sukat ovat kivoja välipaloja. Niitä on helppo luovia omasta päästä.

Minulla oli jo raitalankaa, kun huomasin kilpailun ja lähdin kokeilemaan erilaisia kuviointeja. Olen syksyihminen ja käytän paljon maanläheisiä värejä. Kun yksi sukka valmistui, piti tehdä toinen. Syntyi eripariset sukat. Minun piti neuloa toinen sukkapari, jotta sain ohjeen paperille.

Neulon paljon itselleni, nytkin päälläni on itse tehty villapaita. Toisaalta minulla ei välttämättä ole ehjiä sukkia, koska neulomilleni sukille löytyy aina joku halukas ottaja.

Mieleenpainuvin sukkamokani sattui, kun astuin lankakerään ja 3,5 millin sukkapuikko upposi pohkeeseeni. Vedin itse puikon pois, laitoin villasukat jalkaan ja ajoin päivystykseen. Onneksi jalkaani jäi vain pieni jälki.”