Designer Profile: Kutovakika

Miten sinusta tuli neulesuunnittelija?

Vahingossa –ja ehkä vähän kohtalon johdattamana. Olen neulonut lapsesta saakka ja rakastanut aina kaikkea käsillä tekemistä. En kuitenkaan koskaan ajatellut, ettäneulonnasta voisi tulla työ. 

Opiskelin tanssia, mutta useiden vuosien jälkeen tanssiuran rinnalle hiipi tunne, että kaipasin jotakin muuta. Neulominen tuli takaisin elämääni kuin vanha ystävä. Se tuntui tutulta, maadoittavalta ja oli täynnä mahdollisuuksia. Aloin jakaa projektejani somessa, ja pienin askelin asiat alkoivat loksahtaa paikoilleen.

Vuonna 2021 minua pyydettiin kirjoittamaan ensimmäinen neulekirjani, ja se muutti kaiken. Ensimmäistä kertaa ajattelin, että ehkä tämä on se, mitä minun kuuluukin tehdä. Siitä lähtien neulesuunnittelu on ollut työni. En voisi enää kuvitella tekeväni mitään muuta.

Mitä neulominen merkitsee sinulle?

On kiehtovaa, miten lanka muuttuu neulepinnaksi ja siitä käyttövaatteeksi. Se, että voin ottaa lankakerän ja muuttaa sen vaatteeksi, tuntuu edelleen taialta. On valtavan voimaannuttavaa nähdä, kuinka ajatus tai visio herää henkiin kirjaimellisesti omissa käsissäni.

Tanssijataustani on myös vaikuttanut ajatteluuni. Tanssi on katoava taidemuoto – kun musiikki loppuu, esitys on ohi eikä siitä jää mitään konkreettista jäljelle. Neulonta on siinä mielessä täysin päinvastaista:käteen jää jotain pysyvää, johon kaikki siihen käytetty aika, huolenpito ja luovuus tiivistyvät. Se on minulle sekä tyydyttävää että lohdullista.

Miten kuvailisit tyyliäsi neulesuunnittelijana?

Kutsuisin tyyliäni moderniksi, mutta romanttisella twistillä. Pidän puhtaista, nykyaikaisista muodoista, joita pehmennän harkituilla yksityiskohdilla. Skandinaaviset juureni näkyvät yksinkertaisuudessa ja rennossa istuvuudessa.

Minulle mukavuus ja käytettävyys ovat aina etusijalla. Haluan suunnitella vaatteita, joihin ihmiset tarttuvat yhä uudelleen. Ajattelen myös paljon itse neulomisprosessia rytmiä, tasapainoa ja sitä, miten tehdä koko neulekokemuksesta miellyttävä.

Ihmiset kuvailevat mallejani usein elegantiksi, ja otan sen suurena kohteliaisuutena. Kiinnitän paljon huomiota mittasuhteisiin: Siihen, miten hiha laskeutuu, miten neule liikkuu ja miten tekstuuri ja pinta toimivat yhdessä. Viime aikoina olen erityisesti viehättynyt pitsistä ja palmikoista. Haluan löytää sen hienovaraisen kohdan, jossa neulemalli on näyttävä, mutta ei huutava – kauniilla tavalla erityinen ja silti helposti käytettävä.

Mistä saat inspiraation neuleisiisi?

Viime aikoina minua on kiehtonut erityisesti cottagecore-henki sekäkalastajatyylin ja muodin risteymä, joka vaikuttaa olevan juuri nyt pinnalla. Olen viettänyt kaikki lapsuuteni kesät Suomen saaristossa, joten karu, merituulen tuivertama tunnelma on syvällä minussa. Villakerrokset,käytännölliset rakenteet ja ripaus romantiikkaa tuntuvat kotoisilta.

Saan paljon ideoita niin vintagestakuin modernista muodistakin. Rakastan selata vanhoja neulekirjoja ja ihailla menneiden vuosikymmenten eleganssia. Tällä hetkellä erityisesti 1970-luku ja Jane Birkin ovat lähellä sydäntäni. Toisaalta seuraan myös muotinäytöksiä, esimerkiksi Chloén SS25-mallisto inspiroi minua boheemin ja vahvan tunnelmansa vuoksi.

Myös kaduilla kohtaamani ihmiset inspiroivat minua loputtomasti, mutta erityisesti silloin, kun olen matkoilla.Esimerkiksi Kööpenhamina on minulle ehtymätön inspiraation lähde. Kööpenhaminalaisille on ominaista leikkisä ja rento tyyli, jossa on juuri sopivasti omaleimaisuutta. Usein huomaanmuuttavani kadulla näkemääni asuamielessäni neuleeksi: Mitä jos tuo takki olisikin neuletakki?

Mikä on neuleprojekti, josta olet erityisen ylpeä?

Ehdottomasti itse neulomani ja virkkaamani hääpuku, jonka tein valmiiksi vain kuudessa viikossa. Projekti oli yhtä aikaa taianomainen ja kaoottinen, ja täynnä silkkaa päättäväisyyttä. En ehkä suosittelisi kenellekään oman hääpuvun tekemistä tiukalla aikataululla, mutta en vaihtaisi kokemusta pois. Se, että sain suunnitella jotain niin henkilökohtaista näin tärkeään hetkeen, oli valtavan merkityksellistä. Annoin puvulle kaikkeni: pitsiä, laskeutuvia tekstuureja ja tietysti rakkautta (sekä muutaman myöhäisillan neulontamaratonin.) Kuvasin prosessin YouTubeen, ja video sai yllättäen valtavan suosion. Se hetki oli minulle käännekohta – ei vain henkilökohtaisesti, vaan myös näkyvyyden kannalta neulesuunnittelijana.

Mitä teet, kun et neulo?

Nykyään suurin osa ajastani menee yksivuotiaan poikamme Edvinin kanssa. Taaperoarki on hulinaa, naurua, välipalaneuvotteluja ja harvoja hiljaisia hetkiä – mutta en vaihtaisi sitä mihinkään.Olen myös opetellut tekemään kunnon lattea meidän hienolla kahvikoneellamme, mikä tuntuu pieneltä, mutta ilahduttavalta saavutukselta. Yritän myös pitää itseni liikkeessä. Lenkkeily, kävely ja mikä tahansa liikunta auttaa tasapainottamaan neulomisen ja istumatyön pitkiä tunteja.Viime aikoina olen myös löytänyt lukemisen uudelleen. Pitkään käytin kaiken aikani neulomiseen (ja teen niin edelleen, jos ollaan rehellisiä), mutta on ollut ihanaa taas uppoutua hyvään kirjaan – mieluiten se täydellinen latte kädessä.